Enbusken suvun historiaa
Vuonna 1791 lähti Pajalasta kohti Pellon kylää ammattisotilas nimeltään Johan Dynitsinpoika Enbuske s. 1761 (alkuperäiseltä sukunimeltään Stormlod Tensudd) ja tuli ruotusotilaaksi Enbusken ruotuun. Myöhemmin samana vuonna Pelloon muutti myöskin hänen vaimonsa, Margareta Johanintytär Karvonen. He asettuivat asumaan Pellon Nivanpäähän perustettuun Enbusken ruotutorppaan.
Johan astui sotilaspalvelukseen 21-vuotiaana vuonna 1782. Hän kuului Tornion komppaniaan eli Majurin komppaniaan ja hänen rekisterinumeronsa oli 873. Johanin pituudeksi mainitaan sotilastietolomakkeessa 11 kvartteria ja 3 tuumaa eli hieman yli 170 cm. Sotilastorppa johon hän siirtyi asumaan vuonna 1791, sijaitsi Pellon Nivanpäässä, aika tarkasti samalla paikalla, jossa nykyisin on Tuure Enbusken paikka. Nimi Enbuske juontaa juurensa ruotsin kielestä ja tarkoittaa katajapensasta. Johanilla oli kolme veljeä, jotka kaikki olivat sotilaita: Per D Stormlod s. 1755, Samuel D Tjäder s 1758 (sai taistelusta urhoollisuusmitalin), Olof D Kålare s 1763 (Marjavaaran suku Kieksiäisvaarasta polveutuu Olofista, joka oli paitsi sotilas, niin myös uudisasukas).
Johan palveli ruotusotilaana 49-vuotiaaksi ja vapautettiin täysin palvelleena sotilaana siviiliin vuonna 1810. Hän taisteli Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan 1788-1790 sekä Suomen sodassa 1808-1809. Sotilasuransa jälkeen hän jatkoi jo aiemmin aloittamiaan sepän töitä Tornionjoen rannassa nykyisen Lassilan tilan mailla. Sepäntöiden lisäksi, toimeentuloa kasvaneelle perheelle antoi todennäköisesti pienimuotoinen maanviljelys ja karjanhoito sekä lisäsärvintä metsästys ja tietysti lohenpyynti vieressä virtaavasta Tornionjoesta. Johanilla oli lohenkalastusoikeudet Tornionjokeen ja tuota oikeutta hän myöskin hyödynsi. Johan pyydysti mielellään lohta esimerkiksi tuulastamalla. Tämä on käynyt esille mm. Ove Anttilan kirjasta Tornionlaakson ja Pellon seudun historia.
Johan ja Margareta elivät tuon ajan mittapuulla mitaten suhteellisen iäkkäiksi. Johan kuoli 79-vuotiaana 30/9 1840 ja Margareta 82-vuotiaana 22/1 1846.
Margaretalle ja Johanille syntyi Pellon Nivanpäässä kaikkiaan 7 lasta:
Johan (1792)
Isak (1794-1870)
Anna Greta (1797)
Marja (1800)
Brita (1803)
Eva Kaisa (1805)
Pehr (1809-1881)
Johan meni Juoksengin ja Portimojärven kautta Lohijärvelle Krunninivan talon isännäksi. Hän otti sen tavan mukaan sukunimekseen talon nimen Krunniniva.
Isakista polveutuvat mm. Pellon Enbusket (Nivanpään, Kylävaaran, Lehmivaaran ja Mämmilän) sekä ruotsinpuoleiset Enbusket ja Niemet. Samoin Norjan Ruijaan menneen kolmen Enbusken sisaruksen Eeva Karoliina Wingerin, Johanna Ryengin sekä Elmine Harilan jälkeläiset. Pehristä taas mm. Lankojärven ja Sirkkakosken Enbusket sekä Norjassa olevat Boskan jälkeläiset.
Johan Dynitsinpojan isä oli sotilas Dynits Matsson Stormlod Tensudd (1724-1768) ja äitinsä Maria Persdotter (1724-1795). Dynits Matssonin veli Mats myi syntymätilansa, Harjun tilan Pajalassa ja muutti Kitkiöjärvelle.
Dynits Matsson Stormlodin isä puolestaan oli Mats Nilsson Harju (1669-1741) ja äiti Brita Dynisdotter Lovikka Tyni (1693-1743). Britan isältä luultavasti periytyy Johanin isän etunimi Dynits.
Mats Nilsson Harjun isä oli Nils Olofsson Harju Niva (1688?) ja äiti Valborg Tomasdotter Mämmi.
Nils Olofssonin isä oli Olof Eriksson.
Olof Erikssonin isä oli Erik Nilsson Pajanen.
Erik Nilsson Pajasen isä oli Nils Larsson Pajanen.
Nils Larsson Pajasen isä oli Lasse Pajanen. Lasse Pajanen oli lähtöisin Savon Pyhäjärveltä, jossa hän harjoitti maanviljelystä vuosien 1558-1576 välisenä aikana. Tämän jälkeen hänen vaiheistaan ei tiedetä juuri mitään ennen vuotta 1587, jolloin hän muutti Pelloon. Vuosien 1601-1603 välisenä aikana hän siirtyi nykyisen Pajalan seudulle ja rakensi sinne talon. Lasse Pajasta pidetään hyvin yleisesti Pajalan kylän perustajana ja sen ensimmäisenä asukkaana. Lasse Pajanen kuoli 1617.
Tästä linkistä lisää tietoa mm. Lasse Pajaisesta ja hänen jälkipolvista.